Luokitukset

CP-vamman keskeinen oire on liikuntavamma. Liikuntavamman vaikeusaste voi vaihdella hyvin lievästä liikunnallisesta poikkeavuudesta aina tahdonalaisen motoriikan täydelliseen puuttumiseen. CP-vamman oireisiin vaikuttaa vaurion vaikeusasteen ja sijainnin lisäksi myös ajankohta, jolloin vaurio on syntynyt eli se, missä vaiheessa keskushermoston kehitystä vaurio on tapahtunut. Esimerkiksi pikkukeskosilla hapenpuute antaa erilaisen oirekuvan kuin täysi-ikäisillä vauvoilla.

CP-vamman eri alatyypit erotetaan toisistaan kliinisten löydösten perusteella eli sen mukaan, miten lapsi liikkuu ja toimii ja millainen on hänen lihasjäntevyytensä.

CP-oireiston kaksi perusluokittelutapaa 

CP-oireistoa voidaan luokitella kliinisesti eri tavoin. Perusluokitus tapahtuu vamman sijainnin ja lihasjäntevyyden mukaan. Yleisesti Suomessa käytössä oleva ICD-10 –luokittelu kuvaa sekä liikuntavamman sijaintia ja laajuutta että lihasjäykkyyttä (spastisuutta). Tämä luokitus on Suomessa perinteisesti käytössä. Lihanjäntevyyden mukaan luokiteltuna suurimman ryhmän (72-91 %) muodostavat spastiset CP-vammamuodot, joihin kuuluvat toispuoleinen CP-vamma (spastinen hemiplegia), alaraajapainotteinen CP-vamma (spastinen diplegia) ja kaikkien raajojen toimintaan vaikuttava CP-vamma (spastinen tetraplegia)

Toinen luokittelutapa, Surveillance of CP in Europe (SCPE), ottaa huomioon erityisesti lihasjäntevyyden laadun ja erottelee CP-vamman sen mukaan, onko kyse toispuoleisesta vai molemminpuolisesta vammamuodosta. SCPE ei kuitenkaan erottele esimerkiksi alaraajapainotteista CP-vammaa (diplegia) kaikkien raajojen toimintaan vaikuttavasta tetraplegisesta CP-vammasta. Näiden erottamisessa tarvitaan karkeamotoriikan ja yläraajojen toiminnan vaikeusasteen tarkempaa luokittelua (kts. GMFCS- ja MACS-luokittelut).

Seuraavassa taulukossa näkyvät edellä kuvattujen luokittelujen erot eri CP-vammatyypeissä (Pihko ym. 2014).

Taulukko_CP_luokitukset_ICD10_SCPE

Toispuoleisen CP-vamman vaikesaste voi vaihdella paljon

Toispuoleisessa CP-vammassa, hemiplegiassa poikkeava lihastonus ja liikemallit esiintyvät vain toisella puolella kehoa, kehon toinen puoli toimii lähes tai täysin normaalisti. Hemiplegian osuus on kirjallisuuden mukaan noin 20-36 % kaikista CP-oireyhtymistä. Hemiplegia on yleensä spastinen eli lihastonus/-jäntevyys on koholla ja raajoissa on toispuoleisesti huomattavaa jäykkyyttä (hemiplegia spastica). Jos aivovaurio ulottuu aivojen syviin tumakkeisiin asti, voi erityisesti yläraajassa esiintyä pakkoliikkeisyyttä.

CP-vamma voi ilmetä molemminpuoleisena toiminnan vaikeutena

Jos liikkeiden hallinnan vaikeus ja jäykkyys painottuvat enemmän alaraajoihin kuin yläraajoihin, on CP-vamma luokiteltu perinteisesti spastiseksi diplegiaksi. Aivovaurion sijainnista riippuen mukana voi olla myös lihasjänteyden vaihtelua ja pakkoliikkeisyyttä. Diplegian merkittävin etiologia on keskosuus.

Tetraplegiassa molempien yläraajojen toiminta on vähintään yhtä vaikeaa kuin alaraajojen – kehon kaikki osat ovat täten vammautuneet. Tetraplegia liittyy erityisesti perinataaliajan eli synnytykseen ajoittuviin akuutteihin elvytys- ja tehohoitotilanteisiin. Aivovaurion sijainnin ja tästä seuraavan tonusongelman mukaan tetraplegia jaotellaan spastiseen (tetraplegia spastica) ja dystoniseen (dystonia tetraplegica) muotoon. Dystoniassa lihasjäntevyys voi vaihdella huomattavsti. Tetraplegian osuus on noin 10-15 % kaikista CP-oireistoista.

Muita CP-vammamuotoja

Muut CP-vammamuodot ovat harvinaisempia. Atetoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön on vaikea stabiloida asentoaan. Hänellä on jatkuvaa pientä tai suurta tahatonta lihasliikettä. Lihasjänteys on yleensä alhainen ja siihen liittyy yleensä liikkeiden koordinaatiovaikeutta. Atetoottisen CP-vamman osuus kaikista CP-muodoista on alle 5 %.

Ataksialla tarkoitetaan motorista häiriötä, jossa lihakset eivät toimi koordinoidusti. Usein heillä on tasapainovaikeutta ja liikkeen kohdistamisen vaikeutta. Syynä ovat tavallisimmin pikkuaivojen epämuodostumat.

Lisää tietoa CP-aiheesta

Lähde: Pihko H, Haataja L, Rantala H. Lastenneurologia. Duodecim 1. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2014.